Mitä hyötyä on mindfulnessista?

Eräs edellisen artikkelini lukija kysyi, mikä on mindfulnessin tarkoitus. Mitä hyötyä siitä on? Tässä artikkelissa yritän vastata noihin kysymyksiin.


Tämäkin artikkeli kuuluu sarjaan "Näin minä sen nyt ymmärrän" - olipa se sitten opillisesti tai asiantuntijoiden mielestä oikein tai väärin. Ja korostan edelleenkin sitä, että minä en ole mindfulness-ohjaaja.

Itämainen tausta

Mindfulnessin sanotaan pohjautuvan vanhaan itämaiseen, lähinnä buddhalaiseen viisauteen, josta amerikkalainen vuonna 1944 syntynyt lääketieteen professori Jon Kabat-Zinn kehitti länsimaisille ihmisille sopivan uskonnosta vapaan metodologian. Luultavasti osa mindfulnessin länsimaisista harrastajista harrastaa sitä kuitenkin syystä, jota voi kuvata uskonnolliseksi. Se helpottaa eksistentiaalista ahdistusta ja kuoleman pelkoa. Ihminen saa kosketuksen sisäkautta maailmankaikkeuteen ja tajuaa oman paikkansa siinä. Onni ja elämän tarkoitus ei löydy ulkopuolelta hakemalla vaan sisältäpäin.

Länsimaisen ihmisen motivaatio

Olen syksyn aikana lukenut kymmenkunta mindfulness-aiheista kirjaa, joista monien nimet houkuttelevat tietyistä ongelmista kärsiviä perehtymään aiheeseen ja aloittamaan mindfulness-harjoitukset. Varmasti on olemassa paljon muitakin hyviä kirjoja ja lienee enemmän tai vähemmän sattuma, että olen itse törmännyt juuri tässä mainittuihin.

Vapautuminen elämän tuskasta

Professori Jon Kabat-Zinn opetti kehittämäänsä menetelmää ensimmäiseksi laitoksessa, jossa hoidettiin kroonisesta kivusta kärsiviä ihmisiä. Sen jälkeen eräät psykologian professorit täydensivät omien erikoisalojensa hoitomenetelmiä häneltä saamillaan opeilla. Seuraavien kirjojen nimet antavat motivaatiota tietyistä ongelmista kärsiville:

• "Mielekkäästi irti kivusta ja sairaudesta - Tietoisen läsnäolon menetelmä kärsimyksestä vapautumiseen", kirjoittanut Vidyamala Burch. Kirjoittaja on loukkaantunut vakavasti liikenneonnettomuudessa ja on sen jälkeen kärsinyt jo kymmeniä vuosia kroonisesta kivusta. Mindfulness ei poista kipua, mutta auttaa elämään sen kanssa.
• "Mielekkäästi irti masennuksesta - Tietoisen läsnäolon menetelmä", kirjoittaneet Mark Williams, John Teasdale, Zindel Segal ja Jon Kabat-Zinn. Kolme ensin mainittua kirjoittajaa ovat psykologian professoreja, joilla oli ennen mindfulnessiin perehtymistä pitkäaikainen kokemus masennuspotilaiden hoidosta muilla menetelmillä.
• "Mielekkäästi irti ahdistuksesta - Tietoisen läsnäolon menetelmä", kirjoittaneet Susan M. Orsillo ja Lizabeth Roemer. He ovat psykologian professoreja, joilla oli ennen mindfulnessiin perehtymistä pitkäaikainen kokemus mm. ahdistuneisuudesta kärsivien ihmisten hoitamisesta muilla menetelmillä. Kirjassa opastetaan prosessi, jossa käytetään heidän aiemmin hyviksi havaitsemiaan psykoterapeuttisia menetelmiä täydennettynä mindfulness-harjoituksilla ja sen mukaisella ideologialla.

Psykologisissa kirjoissa esitetyt mindfulness-pohjaiset menetelmät eroavat samojen kirjoittajien aiemmin soveltamista menetelmistä siinä, että vanhojen ahdistavien muistojen annetaan tulla tietoisuuteen, mutta niitä ei aleta analysoida, selitellä ja vatvoa. Sen sijaan voidaan hyväksyvästi todeta, että tuo ikävä tapahtuma palautui nyt mieleeni ja se ahdistaa minua. Sen jälkeen tietoisuus kohdistetaan uudelleen lempeästi siihen, mihin se oli harjoituksen siinä vaiheessa tarkoitus kohdistaa. Ahdistavia asioita ei myöskään vältellä eikä paeta esim. työhön, alkoholiin, huumeisiin tai levottomaan elämään. Oman kokemukseni mukaan ahdistus muuttuu noin käsiteltynä fyysisenä tuntuvaksi taakaksi. Ehkä se on juuri sitä, mitä buddhalaiset kutsuvat kärsimysruumiiksi. Uskon ja toivon, että säännöllinen meditointi vähitellen "polttaa kiinteää stressiä", jolloin mukana kannettava taakka toivottavasti kevenee. (Nuo viimeiset lauseet eivät ole peräisin mindfulness-kirjoista. Kiinteän stressin käsitteen omaksuin kirjasta "Paranemisen avain - The Healing Code", kirjoittaneet Alexander Loyd ja Ben Johnson.)

Vaikutus työelämässä

Eräät suuryhtiöt kiinnittivät ensimmäisenä huomiota siihen ongelmaan, että työntekijöiden kyky keskittyä siihen, mitä he ovat kulloinkin tekemässä, uhkaa koko ajan huonontua. Henkistä toimistotyötä tekevien ihmisten ajatukset hyppäävät vähän väliä asiasta toiseen. Kokouksissa ei olla henkisesti täysipainoisesti läsnä, vaan katsellaan samaan aikaan muita asioita älypuhelimesta, tabletista tai kannettavasta tietokoneesta. Tai vain ajatellaan muita asioita.  Aiemmin ihailtiin ihmisiä, jotka pystyvät tekemään monia asioita yhtä aikaa. Tarkempi tutkimus on kuitenkin osoittanut, että sellainen työskentely ei ole tehokasta, vaikka se saattaa siltä näyttää. Mindfulnessin eli hyväksyvän tietoisen läsnäolon on todettu parantavan keskittymiskykyä ja empatiaa. Jos ihminen on täysin ajatustensa ja tunteittensa vietävänä, hän vastaa usein ulkoisiin tapahtumiin hyvin nopeasti ja reaktiivisesti. USA:n armeijassa on todettu, että taistelevissa erikoisjoukoissa mindfulness-koulutusta saaneet sotilaat tekevät muita vähemmän huonosti harkittuja toimenpiteitä.  Näitä asioita käsitellään mm. seuraavissa kirjoissa:

• "Mietiskellen menestykseen - sisäisen etsinnän hakutuloksia", kirjoittanut Chade-Meng Tan, joka työskentelee USA:ssa Google-yhtiössä johtajana. Hän johtaa siellä Googlen sisäistä mindfulness-koulutusta. Kirjan nimi viittaa hauskasti Googlen hakukoneeseen.
• "Mindfulness työssä - Tietoinen läsnäolo vapauttaa onnistumaan", kirjoittanut Antti-Juhani Wihuri. Tämä kirja on suomalaisen mindfulness-ohjaajan alkuperäisteos. Kaikki muut edellä mainitut kirjat ovat käännöksiä englanninkielisistä alkuteoksista. 

Onko metodilla merkitystä?

Useita mindfulness-henkisiä kirjoja kirjoittanut, Kanadassa asuva saksalaissyntyinen Eckhart Tolle sanoo yhdellä videoidulla luennollaan tähän tapaan: "Jos teillä on metodi, hyvä. Käyttäkää sitä, lopulta ette sitä enää tarvitse."

• "Läsnäolon voima - Tie henkiseen heräämiseen" on Eckhart Tollen ensimmäinen bestseller. Se on alun perin ilmestynyt englanninkielisenä vuonna 1997, mutta suomennetusta laitoksesta otettiin 17. painos vuonna 2015. Sitä täydentää hänen myöhempi teoksensa "Harjoituksia läsnäolon voimasta." Lukemissani kirjoissa hän suosittelee metodiksi lähinnä mindfulness-kehomeditointia, vaikka ei käytä siitä tuota nimeä.
• Samoilla linjoilla on suomalainen Sari Laine kirjassaan "Tunteen ja älyn liitto - Miten saavutan kehon ja mielen tasapainon". Hän korostaa hiljentymistä ja sen tiedostamista, minkä jokainen ihminen voi löytää sisältään, mutta ei markkinoi mitään tiettyä menetelmää. Päinvastoin kirjan jälkimmäisessä puoliskossa hän esittelee suuren joukon erilaisia, laajassa mielessä samaan tavoitteeseen tähtääviä menetelmiä.

Lähes sata kirjaa kymmenillä eri kielillä julkaissut intialaissyntyinen, Kaliforniassa asuva Deepak Chopra opetti 1980-luvulla mm. transsendenttista meditointia (TM). Eräässä tilaisuudessa, jossa olin itsekin häntä kuulemassa, hän kuvasi ns. aloitusmantran merkitystä meditoinnissa näin: "You use it to loose it".  Se on siis vain apuväline, jonka avulla huomio siirretään pois jostakin muualta, vaikkapa huomisten työasioitten miettimisestä. Mutta kun se on tehtävänsä tehnyt, sekin saa häipyä mielestä.  Jokainen, joka on harrastanut transsendenttista meditointia, vertaa mindfulnessia siihen. Itselläni TM toimi hyvin silloin, kun elämässä oli paljon tilannekohtaista stressiä. Mutta silloin, kun mitään erityistä stressiä ei ollut, ajatukseni meni meditoidessakin omia ratojaan mantroineen päivineen ja minä sen mukana. Silloin lopetin meditoinnin harjoittamisen eli käytin sitä kuin reseptilääkettä - tarvittaessa mutta en säännöllisesti.  Mindfulness-kehomeditaatio, jota olen nyt tehnyt vasta runsaan 4 kuukautta joka aamu edellä mainitun A-J Wihurin CD-levyn ohjaamana, toimii paremmin, koska ulkopuolinen ääni kehottaa kohdistamaan huomion tiettyyn kehon kohtaan silloin, kun ajatus on karannut jonnekin muualle.

Mindfulnessin ja muiden siihen verrattavien tekniikoiden ideana ei ole tekeminen vaan oleminen eli pääsy tekemisen moodista olemisen moodiin. Kun siinä levollisessa tilassa on aikansa, kaikki tekeminenkin sujuu sen jälkeen paremmin, luovemmin ja tehokkaammin. Siihen tilaan voi kyllä päästä muillakin keinoilla kuin mitä edellä on mainittu. Vaimoni varmaankin ilahtuu, jos kirjoitan tähän loppuun, että kontakti luontoon ja eläimiin auttavat siinä kovasti - ainakin sellaista ihmistä, joka saa niihin hyvän kontaktin.