2012-06-30

Tuore uni vanhoista komponenteista

Näen usein unia, joissa toistuvat samat aiheet vuodesta toiseen. Tässä tuore esimerkki viime yöltä. Artikkelin lopussa on luettelo muista usein toistuneista uniaiheista. Lisäsin artikkelin loppuun yhden vakiounen viimeksi lauantaina 27.10.2012.

Kansa on edelleen olemassa Nordea-konsernin osana

Työskentelin Kansa-yhtiöissä vuosina 1971-1987.  Sen jälkeen olen nähnyt Kansa-aiheisen unen ehkä keskimäärin kerran kuussa ja näen niitä siis edelleenkin. Unissani Kansa on osa Nordea-konsernia, joten on täysin luonnollista, että tapaan siellä entisiä työtovereitani sekä Kansan että KOP:n ajalta.

Tällä kertaa olin eläkeläisenä menossa tapaamaan KOP:n aikaista esimiestäni Inkeriä, jonka työhuone oli unessa Kansan  pääkonttorirakennuksessa Hämeentie 33:ssa. Ensin jäin vahingossa hissistä pois väärässä kerroksessa ja tapasin käytävällä Kansassa osastopäällikkönä työskennelleen Leo L:n. Tervehdimme lyhyesti ja jatkoin hissimatkaa. Inkeri ei kuitenkaan ollut huoneessaan. Päätin mennä katsomaan, onko atk-suunnitteluosastolla ketään vanhoja tuttujani. Unessa se osasto sijaitsi ylimmässä kerroksessa. Joku vanha tuttuni tuli käytävällä vastaan ja lähti esittelemään minulle paikkoja ja ihmisiä. Väki oli vaihtunut nuorempaan enkä tavannut ketään vanhoja juttukavereitani. Kerroksen kaakkoiskulmasta avautui näkymä rakennuksen uuteen laajennusosaan ja siinä olevaan suureen ja viihtyisän näköiseen kahvilaan. Ajattelin, että voisin tulla sinne joskus vaimoni kanssa ja siksi halusin ajaa kahvilan hissillä alas nähdäkseni, missä ja minkälainen kahvilan sisäänkäynti on kadulla.

"Siirtohissi"

Unissani esiintyy usein ns. siirtohissi. Se ei kulje pelkästään pystysuunnassa vaan myös vaakasuoraan pitkiäkin matkoja. Unessa Kansan päärakennuksen ylimmän kerroksen kahvilassa oli oma hissinsä talon ulkopuolelta tulevia kahvila-asiakkaita varten. Ajoimme sillä katutasolle, mutta katu ei ollutkaan mikään niistä, jotka todellisuudessa ympäröivät Kansan pääkonttorikiinteistöä. Kävelimme katua kumpaankin suuntaan korttelin kulmaan saakka, mutta en tunnistanut mitään katujen nimistä. Kulman takana käytiin jotakin salamyhkäistä kauppaa, ehkä huumekauppaa. Teki mieli palata sisälle mahdollisimman pian. Vasta nähtyäni pätkän vankilan punatiilistä muuria tajusin, että olimme Hämeentien ja Hermannin rantatien välisellä alueella Helsingin vankilan pohjoispuolella. Menimme takaisin hissiin ja nousimme ylempiin kerroksiin, jolloin olimme taas Kansan pääkonttorirakennuksessa Hämeentie 33:ssa eli lähellä Helsinginkadun risteystä.

Vanhoja tuttuja

Seuraavaksi olin Auliksen ja Ullan kanssa, jotka työskentelivät aikanaan Kansassa, jomman kumman työhuoneessa. Kerroin heille, että voisin kirjoittaa Kansan seuraavaan lehteen yhden sivun mittaisen artikkelin, jos he vain kertovat minulle, milloin lehteä aletaan tehdä. Ulla esitti epäilyksen, kiinnostaako ketään enää lukea minun kirjoituksiani. Vastasin hänelle lainaten Juice Leskisen sanoja, jotka kuulin eilen illalla testatessani DVD-aseman toimintaa. Olin tallentanut levylle Juice Leskisen kuoleman jälkeen televisiossa esitettyjä ohjelmia. "Kirjoitan sellaisia tekstejä, joita Kansa tarvitsee. Siis en sellaisia, joita se haluaa vaan joita se tarvitsee!"

Palauttamatta jäänyt työsuhdeauto

Sain keväällä 1980 ensimmäisen työsuhdeautoni, joka oli vaalean keltainen Volvo 240 DL, rekisteritunnus ANC-647. Keväällä 1985 sain toisen työsuhdeautoni, joka oli viinin punainen Volvo 240 GL, rekisteritunnus AVH-802 (="Ahjoksen VauhtiHirmu, 80-luvun nro 2"). Unissani toistuu teema, että se keltainen Volvo jäi aikanaan palauttamatta, kun sain uuden auton. Joissakin unissa olen harkinnut, että menen selvittämään asiaa, toisinaan taas olen ajatellut vain ajaa sen Kansan autohalliin ja jättää sinne.

Viimeöisessä unessa harkitsin, että lähden Auliksen ja Ullan luota Pohjolan pääkonttoriin, minne Kansan autoasiat oli unessa siirretty. Kerron siellä jollekin, että tuo keltainen Volvo jäi aikanaan palauttamatta. Sitten kuitenkin mietin, kannattaako sitä nyt mennä sinne enää selvittämään, jos auton puuttumista ei ole 27 vuoden aikana huomattu. Sitä pohtiessani uni päättyi.

Muita usein nähtyjä vakioaiheita

Muita usein unissa näkemiäni vakioaiheita ovat mm. seuraavat:

- Kansan konsernijohtajaksi kutsutaan Sveitsistä uudelleen tri Erkki P.  (Hän oli lähin esimieheni Kansassa 12 vuotta ja kuoli todellisuudessa vuonna 2006). Hän olettaa minulla olevan hyvät ajantasaiset tiedot valuuttakursseista ja koroista. Olen eritttäin nolossa tilanteessa, kun en ole seurannut niitä pitkään aikaan.

- Saan rekisterivirheen vuoksi kutsun mennä uudelleen alokkaana varusmiespalvelukseen. Menen sinne ja aion vasta jossakin myöhemmässä vaiheessa paljastaa, että todellisuudessa olenkin jo RUK:n käynyt vänrikki.

- Kotiutuessani armeijasta tammikuussa 1975 minulle jäi rynnäkkökivääri, jota säilytän eteisen kaapissa. Kuljetan sitä joskus mukanani rekvisiittana eri tilaisuuksiin ja joudun hankaliin tilanteisiin lähinnä kulkuvälineissä, kun sitä on vaikea pitää täysin piilossa. Patruunoita minulla ei ole.

- Asun vanhempieni ja nuorimman sisareni kanssa Kumpulassa pienessä asunnossa, vaikka minulla on oma isompi asunto jossakin Pohjois-Helsingissä. En ole käynyt omassa asunnossani moneen kuukauteen edes postia katsomassa, enkä ihan tarkkaan edes muista, missä se on. Kumpulassa meillä on käynyt monia arvovaltaisia vieraita, kuten Pohjolan ja KOP:n pääjohtaja Jaakko L. ja Venäjän presidentti V.P.

- Olen unohtanut ensimmäisen autoni jonnekin, mistä sen nyt löydän täysin ajokuntoisena enkä oikein tiedä, mitä sille tekisin. Auto on turkoosin värinen Austin Mini 850. (Ostin sen 8 vuotta käytettynä heti ajokortin saatuani syksyllä 1972. Todellisuudessa myin sen vuonna 1975 pojille, joilla oli ennestään toinen samanlainen auto.)

Lisäys 30.7.2012:
- Polkupyörälleni on tehty ilkivaltaa, siitä on varastettu osia tai koko pyörä on varastettu. Pahimmillaan olen saanut takaisin vain pyörän rungon ja senkin huonosti uudelleenmaalattuna. Monta kertaa olen yrittänyt mennä tekemään rikosilmoituksen poliisille, mutta se on aina jotenkin ongelmallista.

Lisäys 10.10.2012: Tämän unen olen nähnyt taas kahdesti viimeksi kuluneen viikon aikana:
- Olen viimeistä päivää työssä pankissa, jossa työskentelin todellisuudessa vuosina 1989-1995. Minulla on siellä sellainen uusi esimies, joka ei ollenkaan kommunikoi kanssani. Aina en edes muista, kuka hän on. En ole saanut häneltä pitkään aikaan mitään työtehtävää ja kulutan työaikaa mm. kuljeskelemalla ulkona. Huonetilajärjestelyissä saan yhä pienemmän työskentelytilan ja lopulta jään kokonaan ilman. Minulla on siellä kuitenkin paljon omia kirjoja ja paperitavaraa, jotka minun pitäisi kuljettaa kotiin lähtiessäni, mutta sitä on niin paljon, etten saisi kaikkea menemään yhdellä kertaa. Ajattelin tulla viikonloppuna hakemaan sillä Kansaan palauttamatta jääneellä keltaisella Volvolla, mutta voinko enää viikonloppuna tullakaan sinne? Pääsenkö enää sisäänkään? Sitäpaitsi nyt on jo perjantai ja minun pitäisi järjestää vielä tänään iltapäivällä läksiäistilaisuus, hankkia kaikki tarjottavat ja kutsua ihmiset paikalle.

Lisäys 27.10.2012: Tätä unta olen katsellut monta kertaa sen jälkeen, kun upea perintökiinteistömme vastustuksestani huolimatta myytiin vuonna 2009.
- Olen salaa aurinkoa ottamassa, yöpymässä tai retkeilemässä myydyssä loma-asuntokiinteistössä joidenkin sukulaisteni kanssa. Tiedämme, ettemme saisi enää käydä siellä ja pelkäämme, että kiinteistön uusi omistaja yllättää meidät. Yleensä hän tuleekin paikalle ja näkee meidät, mutta ei sano mitään, vaan jää odottamaan, että poistumme välittömästi tontilta. Yhdessäkään unessa kiinteistön uusi omistaja ei ole ollut se mies, joka sen todellisuudessa osti, vaan aina Kansan konsernijohtajaksi vuonna 1987 tullut Matti P.